Mannerheimintie 14
Hans Välimäen uusin ravintola on ollut auki jo parisen viikkoa. Pahimpien lastentautien luulisi siis olevan jo ratkaistu. Tätä ravintolaa arvioidaan eri kriteerein kuin ketjuravintoloita tai pikaruokapaikkoja. Yksin lounaan hinta asettaa ravintolan eri kategoriaan eikä maestron puheet julkisuudessa ole ainakaan vähentäneet odotusarvoa.
La Société du Cochonissa (voisiko joku keksiä tälle näppärän lempinimen?) on lounaslista, jossa tarjotaan kahden tai kolmen ruokalajin menua. Lisäksi on tarjolla muutamia yksittäisiä pääruokia sekä jälkiruoka.
Bloggauskerralla olimme liikkeellä yhdeksän hengen seurueella. Varasimme pöydän etukäteen, mikä on erittäin suositeltavaa. Sijoittauduimme pikkuisen liian pieneen pöytään, mutta ongelma oli enemmänkin meidän, koska varauksemme oli kahdeksalle hengelle. Saavuimme ravintolaan vähän 11.30 jälkeen, laskun maksoimme himpun ennen klo 13.00. Tämä ravintola ei siis ole nopea, joten varaa aikaa yli tunti.
Ravintolan sisustus noudattelee nyt vallalla olevaa tyylien sekamelskaa: sinänsä hyvällä maulla valittua ja jollain tavalla jopa kotoisaa, mutta jos olet harmonian ystävä tai viehtynyt enemmän minimalismiin, sisustus saattaa häiritä.
Lounaslistalta osa seurueesta otti ylikypsää karitsanniskaa, osa haudutettua kuningaskampelaa. Kummatkin olivat maultaan hyviä, mutta annoskoko vaihteli suuresti: kampela-annos oli normaalin gourmet-tyyliin melko niukka, karitsanlihakimpale taas melko suuri. Jälkiruoaksi suurin osa seurueesta valitsi päivän piirakan + vanilijajäätelöä. Tämän otin itsekin ja maussa, esillepanossa tai annoksen koossa ei ollut moittimista.
Kun lounas maksaa 20 €, on tämäkin arvostelu pakostakin hifistelyä. Ruoka itsessään oli hintansa arvoista, ainoastaan kampela-annoksen pieni koko aiheutti lievää nurinaa. Sen sijaan tarjoilussa esiintyneet pienet lipsumiset rokottivat mielikuvaa.
Meidät otettiin vastaan asianmukaisesti ja ohjattiin pöytään. Tarjoilija ilmeistyi kysymään alkudrinkkitoivomuksiamme ja toimitti viiniä sitä tilanneille. Sitten kuluikin varsin pitkä tovi ennen kuin tarjoilija tuli ottamaan vastaan tilauksia. Siitä taas kului melko pitkä aika siihen, että meille tarjottiin leipää. Leipäkorissa ei kuitenkaan ollut tarpeeksi leipää kaikille, jota siis sitäkin jouduimme pyytämään. Ruoka tarjoiltiin kahdessa erässä, ensiksi saaneet olivat jo syöneet ruokansa varsin pitkälle ennen kuin loput saivat ruokansa. Jälkiruoka (+ kahvi sitä halunneille) toimitettiin ajallaan, joskin lusikka ja haarukka aseteltiin pöytään vasta jälkiruoan jälkeen. Lounasaikaan ruokailijoiden aikakäsitys on erilainen kuin illalla, joten odottaminen tuntui pitemmältä kuin ehkä oikeasti olikaan. Erikseen maksaminen näytti nostavan jonkinsortin hikeä tarjoilijan otsalle, mutta ilmeisesti meni osapuilleen oikein.
Pöydässä ei ollut leipälautasia, joten sinänsä hyvä, mutta murentuvakuorinen leipä jätti melkoisen sotkun pöydälle. Tarjoilussa oli pientä epätarkkutta ja koska henkilökuntaa on ainakin lounasaikaan liian vähän, tuli tarjoilusta liukuhihnatunne. Sinänsä tarjoilijanainen oli ystävällinen kiireessään.
Akustisesti ravintola on hiukan ongelmallinen suuremmalle seurueelle, pöydän toisesta päästä toiseen päähän ei käytännössä kuullut mitään.
Suositus: Kiireettömälle bisneslounaalle La Société du Cochon on hyvä valinta, jos seurue ei ole kovin iso eikä seurueessa ole ravintolahifistelijöitä. Ruoka on hyvää, mutta tarjoilun epätarkkuus voi harmittaa. Alle tunnin lounastauolla tähän ravintolaan ei kuitenkaan kannata mennä.
Lounaslista täällä